Miten minusta tuli yrittäjä?

Koska blogini yksi aihealueista on yrittäjyys, voisin hieman kertoa tarinaani siitä, miten minusta tuli yrittäjä.

Kaikki lähti oikeastaan liikkeelle ammattikorkeakoulusta: Ensimmäisen kosketuksen yrittäjänä toimimiseen sain liiketalouden opintojeni aikana, kun perustimme ammattikorkeakoulussa LiikeAkatemiassa luokkalaistemme kanssa osuuskunnan. Yrityksemme pyörittäminen kuului osaksi opintojamme, ja saimme päättää, minkälaista yritystoimintaa tulisimme harjoittamaan. Tuolloin yrittäjyyskipinä syttyi varovaisesti ensimmäisen kerran – vaikka olin valinnut opintojeni suuntautumiseksi yrittäjyyden, en koskaan aiemmin ollut oikeastaan edes harkinnut yrittäjäksi ryhtymistä. Tehdessäni opinnäytetyönä liiketoimintasuunnitelmaa aloittavalle verkkokaupalle, liekki roihahti oikein kunnolla. Tuolloin päätin, että minusta tulee vielä joskus ihan oikea yrittäjä.

Opiskelijasta työttömyyden kautta (verkkokauppa)yrittäjäksi

Toukokuussa 2015, samoihin aikoihin kun valmistuin ammattikorkeakoulusta tradenomiksi, loppui myös määräaikainen työsopimukseni silloisessa työpaikassani. Paikka oli aivan mahtava, mutta en halunnut jatkaa työsopimusta silloisessa muodossaan. Ehkä myös sisimmässäni tiesin, että en tulisi enää kauaa työskentelemään palkkatyöntekijänä, sillä ajatus itsensä työllistämisestä oli alkanut pyöriä päässäni. Olin ollut työelämässä tauotta lukioajoista lähtien, joten tuolloin tuossa tilanteessa tein päätöksen, että en jatka työsopimustani vaan olen kesän ajan työttömänä ja katson, mihin suuntaan asiat etenevät syksyllä.

Nautin siis ensimmäistä kertaa moneen vuoteen vapaasta kesästä, samalla  suorittaen työvoimatoimiston pakollisia työnhaku-kursseja. Kurssit tuntuivat turhauttavilta, sillä tunsin tekeväni tehtäviä turhaan – eihän aikeenani ollut mennä toiselle töihin vaan tahdoin työskennellä omalle itselleni. Niinpä loppukesästä päätin laittaa rattaat oikeasti pyörimään oman yrityksen perustamisen suhteen, ja marraskuun alussa minulla oli starttiraha myönnettynä ja y-tunnus kourassa. Elokuun ja marraskuun väliin mahtui kuitenkin paljon asioita, kuten liiketoimintasuunnitelman tekoa, starttirahahakemuksen hylkäystä ja uudelleentäyttöä, yrityksen nimeämisongelmaa sekä ajatuksia siitä, olenko nyt ihan varmasti ryhtymässä tähän.

Siivousyritys mukaan kuvioihin

Loppuvuosi ja seuraavan vuoden alku kuluivatkin sitten verkkokauppayrittäjyyteen tutustuessa. Tein varmasti useita virheitä esimerkiksi markkinoinnin suunnittelussa ja yhteistyökuvio-ehdotuksissa, mutta jotkin asiat on vain opittava kantapään kautta. Sain verkkokaupan kuitenkin toimimaan ja tilauksiakin tuli mukavasti. Kevään kuukaudet kuluivat kuitenkin todella nopeaa, ja puoleksi vuodeksi myönnetyn starttirahan päättyminen häämötti edessä päin. Verkkokauppa ei ollut lähtenyt toiveiden ja ehkä hieman epärealististen suunnitelmien mukaisesti menestymään, joten starttirahalle ei herunut jatkoa. Olin kuitenkin päässyt maistamaan yrittäjyyden tarjoamaa vapautta, josta en tahtonut hevillä luopua. Niinpä aloin kokoamaan päässäni varasuunnitelmaa, keinoa, mitä tehdä, jotta en joutuisi turvautumaan plan b:hen eli palkkatyöhön palaamiseen.

Eräs päivä ajaessani Luleåsta kotiin päin, pohdin ajankuluksi taas asioita ja palveluita, joita voisin alkaa tarjoamaan. Mieleeni välähti siivouspalvelut, sillä olinhan jo elämäni aikana ehtinyt suorittaa myös puhtaanapidon opintoja. Tuon vajaan puolentoista tunnin ajomatkan aikana olin saanut päähäni koottua liiketoimintasuunnitelman, jonka kirjoitin kotona ylös. Siivouspalveluyritykseni olikin siis hyvin pian muodostunut pelkästä ajatuksesta oikeaksi toiminnaksi. Ensimmäisen asiakkaan sain samalla viikolla, kun jaoin lähialueen postilaatikoihin mainokset.

Siivouspalveluille on ollut yllättävän paljon kysyntää – jopa enemmän, kuin osasin kuvitella. Siivousyritystoimintaa aloittaessani mietin, kuinka Tornion kokoisessa kaupungissa (noin 25 000 asukasta) riittäisi asiakkaita minullekin, mutta hyvin pian aloituksen jälkeen olin kerännyt vakioasiakaskunnan.

Nykytilanne

Olen nyt saavuttanut sen tilanteen, mikä on mielestäni melko optimaalinen: elätän itseni toistaiseksi pääosin siivous- ja puhdistuspalveluilla, mutta teen niitä vain sen verran, mikä tuntuu hyvältä – eli en siis täysipäiväisesti, vaikka asiakkaita olisi enemmänkin. Toisinaan (kuten nyt kesän kynnyksellä) teen pidempää päivää ja täydempää viikkoa, toisinaan jätän kalenteriin enemmän tilaa ja aikaa esimerkiksi Darenne.fi verkkokaupan kehitykseen, HomCare-tuotteiden jälleenmyyntiin, tuotteiden valokuvaukseen tai harrastuksiini, kuten YouTubeen sekä blogiin. Siivous- ja puhdistuspalveluiden lisäksi tuloja tulee siis myös verkkokaupasta sekä siivous- ja puhdistusaineiden jälleenmyynnistä.

Joku toinen olisi varmasti tilanteessani ollessaan mennyt mieluummin palkkatöihin kuin valinnut siivousalan, mutta itselleni tämä valinta mahdollistaa sen, että pystyn säilyttämään vapauden tunteen sekä tekemään töitä monipuolisesti. Saan myös tavata viikoittain ihania asiakkaitani ja vaihtaa heidän kanssaan kuulumisia.

Olen nyt myös siinä tilanteessa, kun pitäisi miettiä jatkoa: jatkanko siivouspalveluyritystä nykyisellä tyylillä, eli yksin tehden, vai palkkaanko työntekijän ja otan lisää uusia vakioasiakkaita. Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on kuitenkin suuri askel, ja en ole varma, haluanko ottaa sitä askelta. Voisinkin kirjoittaa tästä aiheesta kokonaan oman postauksensa.

Tässä siis lyhykäisyydessään matkani verkkokauppa- ja siivousalan yrittäjäksi. Nyt voisitkin käydä tutustumassa verkkokauppaani Darenne.fi:hin (linkki) ja ottaa Darennen sekä minun Instagram-tilit seurantaan! 🙂

Instagram @darennefinland
[ux_instagram_feed username=”darennefinland” caption=”0″ image_hover=”overlay-add” col_spacing=”xsmall”]

 

Instagram @taijjja
[ux_instagram_feed username=”taijjja” caption=”0″ image_hover=”overlay-add” col_spacing=”xsmall”]